-->

.

.

10.7.2016

Juota mulle punaviiniä ja vie tummaan iltaan

Kaadoin lasillisen punaviiniä ja tein sulle marenkeja. Niihin tuli raitoja sinisestä elintarvikeväristä.
Söit unista suoraan yhden ja poltit kielesi. Tirskahdin. Näytit kieltäsi ja puhalsin taikapuhalluksen.

Osan jäähtyneistä marengeistä murustimme vaniljajäätelön sekaan ja söimme ne hillon kera.
Avasit muka-vahingossa essuni solmun, kun veit lusikkasi tiskipöydälle.
Päivä ikkunan takana oli vaihtunut tummemmaksi. Jotkut kai kutsuvat sitä illaksi, mutta minusta meille se on lähinnä aamu. Kaadoit itsellesi toisen lasillisen punaviiniä, itse loin katseeni omaani.

Heitin avatun essuni sen tuolin selkänojalle, jolle istuuduin. Samalla toin oman viinilasini eteeni ruokapöydälle.
Toit marengit kulhossa pöydän keskelle ja otin niistä suurimman. Siitä onkin aikaa kun marengin söin viimeksi.
Istuuduit viereeni tuolille ja veit kädestäni loput marengit hymyillen. Hymyilin takasin ja otin uuden marengin. Aistin, että haluaisit halata, mutta nousinkin ylös ja istuudun sinua vastapäätä pöydän toiselle puolelle.
Heti istuuduttuani nappaat varpaillasi vasemman jalkani pöydän alla, Katsahdan pöytään ja kun nostan katseeni, olet nojautuneena eteenpäin marenkia edelleen syöden. Viehkeä virne on saavuttanut kasvosi. Vivahdus varautuneisuudesta käväisee kehossani, mutta saan sen taltutettua. Otan kulauksen punaviinistäni.

Nouset ylös ja viet hymyillen marengit keittiöön. Kaivat puhelimesi taskusta ja käännyt minuun selin nojaten keittiötasoa vasten. Havaitsen kehonkielestäsi, että oletat minun seuraavan. En tee sitä, vaan otan toisen kulauksen punaviinistä ja kostutetulla sormella syön jättämäsi marenginmuruset pöydältä.

Laitoit puhelimesi taskuun ja kaivoit samalla auton avaimet.
Et luonut katsettakaan minuun, vaan hyräillen lähdit eteiseen.
Kuulin, kuinka aloit laittamaan kenkiä jalkaan.

Join lasini tyhjäksi ja aloin etsimään takkiani.

28.9.2015

Ensimmäisellä tasolla

Vedetään verhot kiinni,
ollaan omassa huoneessa.
Ei minnekään vie menoni,
ja saan olla rauhassa.

Kurkistetaan verhojen takaa,
mutta takaisin kangaspala vedetään.
Ettei kukaan vaan huomaa,
mitä verhojen takana tehdään.

Kun ikkuna on peitetty,
hiljaa ahdistuneisuus käy päälle.
Silti verhot on kiinni jätetty,
näyttäen ''ei mitään'' joka säälle.

Kerran katsoin ikkunasta toisen,
ulos tuonne kaukaisuuteen.
Silloin mieleni oli hyvänoloinen,
kun verhot eivät katsettani estäneet.

Tahtoisin siis muuttaa kerrosta ylemmäksi,
sekä tulla pois tästä talosta.
Silloin voisin tuntea oloni paremmaksi,
kun verhojen sijaan saisin nauttia auringonvalosta.






18.9.2015

Lepokivellä iäkäs norppa

Saimaan rannassa iloton norppa
rannan reunassa istuu ja aaltoja päin
hän katselee pienesti peläten,
mitä tuuli tuo tullessaan.

Kerran hän uskoi huomiseen,
tänään se ei vähempää voisi kiinnostaa,
kun toinen on tehnyt jotain uskaliasta,
joten saa nyt norppa näin nuolla haavojaan.

Tanssinut norppa ei valssiansa,
hänet kyll' nähtiin häissä toisen.
Kello kun tarpeeksi kumahteli,
ei norpasta ollut enää jälkeäkään.

Tänään tuo saimaannorppa,
yrittää katsoa ystäväänsä ymmärtäen,
silti käännekohtaa ei tajua pieni pääkoppa
ja pelko suuresta vihasta on alituinen.

Tanssinut norppa ei valssiansa,
hänet kyll' nähtiin häissä toisen.
Kello kun tarpeeksi kumahteli,
ei norpasta ollut enää jälkeäkään.

Siispä Saimaan rannassa tuo norppa
siirtää pyrstönsä veteen ja pärskähtää,
on nähtävästi aika pitkän ponnistuksen 
ja rannalle kukkaset haistattaa.