En lupaa olla sun

Tervehdys te kaikki ihmisolennot. Hauskaa on nähdä, kuinka tännekin eksyy muutama yksilö sekä on hianoo, että joku oikeesti lukee näitä. Respect.
Tänään haluaisin jakaa ajatusta radiossa pyörineistä kappaleista.

Radiomaailma on sen verran veikeä juttu, että tietyt kappaleet täytyy kuluttaa aivan puhki sekä ulko- että sisäpuolelta. En ymmärrä.
Miksi ihmeessä?
Halutaanko tehdä niistä ikuisia korvamatoja, sellaisia uusia ikivihreitä.
Vai onko kyse vain siitä, että radiotoimittajat oikeasti pitävät näistä?

Mitä nyt olen kuullut, niin ne listat on tehty tuottajan äänellä, joka on laki.
Toki äänestyskin merkisee jotain ja antaa osviittaa listojen kärkeen pääsystä, mutta tuottajalla on silti painavin ääni. Äänestää voit, mutta ethän sä oikeasti mitään sillä saavuta. Koskaan emme tule saamaan tietoomme, sitä oikeaa tulosta. Pahoittelut, jos pudottauduit juuri pilvilinnoista.

Jos kerta näitä kulutettuja kappaleita täytyy soittaa melkein koko ajan, niin miksei niistä voisi tehdä sen tasan yhden kappaleen, jonka voisi soittaa vaikka aina tunnin välein?
Kunnon mashup-kipale, jota kuunteltua tietäisi soittolistojen kaikki hitit, eikä siten jäisi edes musta aukko yleissivistykseen.Toisaalta, eihän sitä tarvitse muuta tietää kuin kertosäkeen, niin pystyy joraamaan laulaen baarissa.Kuka nyt muka koko kappaletta laulaisi?
Jäisi se lopputunti sitten kaikelle uudelle tai sellaiselle musiikille, jota ei ole kuunnellut pitkään, pitkään aikaan.
Tässä olisi oma pikku klippi tästä Ultimate-Mash-Up-kappaleesta, kappaleet ovat/ovat olleet YleX:n soittolistalla.
Hiomaton timantti.

 Baby I,I,I,I,I, 

I would lie-ie-ie-ie-ie, vaikka saisit suudella mun punaista suuta.

Silti meen WOWWOWWOW aina kun mä nään sut - lähe siis mun kaa

Anna musiikin tehdä taikoi, jos ei niin haistappa laa la la laa laa

Tanssilattialla mulla on hyvä olla, näin kato tää homma menee alas

Ja Pohjolan lempeät tuulet vastaa: Tää on parasta just nyt, parasta just nyt

Ja sit ku riittää mä voin aina koirapilliin puhaltaa,

niin sä tuun sanoen: hanibani hyppää autoon - ajetaan aurinkoon

ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa

Onneksi on YleX ja Uuden musiikin iltavuoro. Sekä netti yleensäkin.
Ja en siis oikeasti ole kärjistynyt tälle massamusiikille.
Onhan se kuunneltavaa, se vaatii vain omanlaisensa olotilan.

En siis lupaa olla sun, rakas massamusiikki.

Uskontunnistus

Minä uskon huumoriin,
sarkasmiin, parodiaan
 sekä huonoon ja hyvään ironiaan
 ja näiden tuomiin hymyhuuliin.
 joita joskus kaipaamme
 meidän elämässämme.
 Huumori sikisköön meistä ihmisistä
 sekä syntyköön erilaisista asioista,
Se kärsiköön ymmärrättömyydestä ja
 nolostumisesta.
  Silti se on kanssamme,
 astui se minne vain.
 Se nousee meistä iloiten,
  tuoden yhteisöllisyyden tunnetta
 työhön, kaveripiireihin, keittiöön sekä harrastuksiin
 ja on siellä tuleva herättämään hilpeyttä sekä helpotusta
 Ja sunnuntaiaterialle
 ja anopin luokse
 sekä uuteen kokemukseen
 antakoon se myönnystä,
 kun se nousee ylös ruumiistamme
 ja jatkaa iankaikkista elämänsä.
Eimen.

P.s Jos pistätte tätä uskontunnistusta eteenpäin, kertokaa, että se aloitti matkansa täältä. Kiitos.

Willst du mit mir gehen?

Hypätään kaninkoloon on loikkaus fyysisesti 20 vuotiaan, silti henkisesti paljon nuoremman Nooran mielen syövereihin.
Kyse on elämästä pienellä paikkakunnalla. Sen rajoituksista ja mahdollisuuksista. Joten tervetuloa te ihmisolennot, jotka olette eksyneet internetin pimealle puolelle. Minä toimin täällä matkaoppaananne ja ohjaajanne, jolta voitte esittää kysymyksiä - niin sieltä kuin täältä.

Todellisuudessa olen oikeasti ihan tavallinen naapurintyttö, joka vain ajattelee liikaa. Päiväkirjoja - tai siis ajatuskirjoja, joiksi itse heitä kutsun -  olen pitänyt jo vuodesta 2007. Tänä päivänä ajatukseni ovat tallentuneet mustaan, Ajaston notebook:iin. Nuo kirjat ovat toimineet apuna, kun en ole päässyt jostain asiasta yli. Niihin ovat myös tallentuneet sekä hyvät ja huonot ideat, kuvat, runot sun muut. Tarkoituksena niistä olisi oppia, että millainen ihminen tässä sitä oikein ollaan. Mitä meitsi oikein täällä tekee ja haluaa tehdä.

Nykyinen kaveri

Kaksi huonoa asiaa päiväkirjoissa ovat: 1. Ne eivät vastaa minulle. Siksi ajattelin, että jos täällä joku sattuisi poikkeamaan tälle sivustolle kertomaan oman näkemyksensä johonkin asiaan. En tosin tiedä, onko tämä hyväkin asia, nimittäin en yleensä raota ajatusmaailmaani kovikaan monelle. Herkkähipiäinen kuin olen.
Mutta toisaalta itsensä ylittäminen ja riskin ottaminen on joskus tarpeen.
Varsinkin kun on jumittunut jo samaan aiheeseen vuodesta toiseen.
Nimimerkillä kokemusta.

Menneet kaverit

Toinen asia puolestaan on se, että ne vievät tilaa sekä kuluttavat puita.
Ekologinen ajattelu on muotia, right?

Olen siis tyttö. Lukion kävin asuinpaikkakunnallani, jossa tällä hetkellä olen majaillut 10 vuotta. Ensimmäiset kymmenen vuotta tuli vietettyä 500 kilometriä tästä itään. Olen myös vuoden majaillut Saksassa, vaihto-oppilaana. Se oli erittäin antoisa reissu, muistelen sitä yhä lämmöllä ja haikeudella.
Ylioppilaaksi kirjoitin nyt viime keväänä ja kavereistani poiketen, vietän välivuotta.
Syy siihen on uupumus, jonka sain kirjoituksista.

Harrastuslistani on varsin pitkä, ja kyse onkin siitä, etten oikein harrasta mitään säännöllisesti. Hetken mielijohteesta kuvailen, kirjoitan, maalailen, liikun, rakentelen, luen, kuuntelen, ajattelen ja keskustelen.
Käyn myös yhden naisen sotaa välinpitämättömyyttä vastaan. En ole siinä mikään pro, yritän vain tehdä parhaani huomioiden kaikki kanssa kävelijät siten, että he tuntisivat itsensä arvokkaiksi.
Jokainen ihminenhän on laulun arvoinen.

Tämä minusta lyhyesti, ei makeaa mahan täydeltä.
Jos kiinnostuit, hyppäätkö kanssani kaninkoloon?

P.s Jos huomaat kirjoitus- tai ajatusvirheen teksteissäni, voin vain puolustukseksi sanoa, että ihmisiähän tässä ollaan ;)